Experts in Technology, Media, and Entertainment Law
Vapaan kulttuurin puolella kesän mielenkiintoisin tapahtuma järjestetään Japanissa:
Aikaisempina vuosina olen käynyt puhumassa tapahtumassa ja näillä näkymin näin myös tänä vuonna. Osallistun ohjelmakomiteaan, joka valitsee akateemiset paperit tutkimus sessiohin. Call for Papers on auki vielä ensi viikon.
Sitran osana kansallista innovaatiostrategiaa julkaisemassa muistiossa Innovaatiotoiminnan ja -politiikan haasteista löytyi kiinnostava kappale:
Perinteinen omistusoikeuslainsäädäntö ja yritysten patenttistrategiat muodostavat usein esteen muiden kehittämien innovaatioiden joustavalle yhdistelylle sekä niiden edelleen kehittämiselle.
6. Tuetaan avoimia innovaatioprosesseja
Avoimen innovaatiotoiminnan (open source) filosofia leviää nopeasti (esim. Linux-käyttöjärjestelmä). Innovaatiopolitiikan tulee edistää suomalaisten toimijoiden aktiivista osallistumista globaaleihin avoi-men innovoinnin verkostoihin. Sen tulee myös tukea uusien innovaatioverkostojen syntymistä creative commons -hengessä, jolloin esimerkiksi tekijänoikeuksilla suojattujen teosten kopiointia ja käyttöä vapautetaan.
Digitoday avasi uusitut verkkosivunsa eilen. Taloussanomien vanavedessä myös Digitoday otti tuottamiinsa juttuihin käyttöön Creative Commons lisenssit. Toteutimme alkuperäisen järjestelmän Talsalle, joka on käyttänyt järjestelmää satojen juttujen levitykseen. CC lisensointi on osa Taloussanomien satsausta talouslehtien verkkoversioiden kilpailussa. Näyttäisi, että Talsa on voittamassa kilpailua ja pitkään tappiollinen paperipuoli saa verkkoversiosta voittoa tahkoavan veturin. Muutenkin sanomien talous/IT-puolen satsaukset web 2.0 maailmaan tekevät palveluista mukavammat käyttää. Lukijoiden hölmöjen kommenttien hautaamisessa tai nostamisessa on vain jotain terapeuttista. Jään odottaan Omasanan juttujen nostamista uutisjuttujen sekaan.
Web 2.0 sekoittaa kokonaan vastuukysymykset, joita lehden julkaisemiseen on liittynyt. Kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusjutut lähtevät herkästi käsistä kun kirjoittajia onkin satoja. Kukaan ei voi lukea jokaista juttua ja vastuuraja alkaa häilyä. Päätoimittaja on vastuussa normaalisti myös yleisönosastolla julkaistuista jutuista. Mutta miten on toimittajien kirjoittamien juttujen kommenttien tai lehden brandin ja mainosten alla julkaistujen blogien laita? Eiköhän tästäkin jossain vaiheessa väännetä peistä.
Tällä viikolla on kehkeytynyt kaksi kiinnostavaa oikeusjuttua. Toisessa vastaajana on Creative Commons Corp. ja juttu liittyy aikaisemmin tässäkin blogissa käsiteltyyn Virgin mobilen mainoskamppaniaan. Kuvassa esiintynyt tyttö haastoi valokuvaajan kanssa kaikki mahdolliset keksimänsä tahot (Flickriä lukuunottamatta???) oikeuteen vastaamaan yksityisyyden- ja kunnianloukkauksesta. Vastaajan penkille päätyi siis myös lisenssit laatinut Creative Commons järjestö.
“Creative Commons owd a duty to Justin Won, as a user and beneficiary of its license. Creative Commons breached this duty by failing, among other things, to adequately educate and warn him, as a user of the Creative Commons attribution license, of the meaning of commercial use and the ramifications and effect of entering into a license allowing such use. As a result, Justin Wong has suffered damages proximately caused by Creative Commons’s acts and omissions.”
Saa nähdä miten tuomioistuin sälyttää vastuun sopimuksen ulkopuoleiseen taholle, joka on laatinut lisenssin -helppoa se ei tule olemaan. Mahdotonta se ei kuitenkaan olisi, sillä vastuun ulottaminen sopimuksenulkopuoliseen tahoon saattaisi tulla kyseeseen esimerkiksi asianajotoimiston osalta. Huolimattomasti laaditut dokumentit saattavat johtaa vastuuseen niiden käyttämisestä tulleista vahingoista.
Erikoisen tapauksesta tekee myös se, että valokuvaaja on muuttanut käytetyn kuvan lisenssin Flickrissä CC-lisenssistä “all rights reserved”malliseksi.
Update: Lessig kommentoi keissiä blogissaan josta löytyy myös keissin paperit. Katso myös Joi Ito.
Toisessa juttussa GPL-lisenssi pääsee koetukselle Yhdysvaltalaiseen tuomioistuimeen. Kyseessä on perin tavallinen GPL-oikeuksien valvontatapaus, jossa toinen osapuoli ei ole reagoinut lisenssinantajan yhteydenotoista huolimatta. Vastaava tapaus oli Saksalaisen tuomioistuimen edessä muutama vuosi sitten. Tällöin GPL vahvistettiin päteväksi ja vastaaja, joka oli jättänyt lähdekoodin julkaisematta katsottiin syylliseksi oikeudenloukkaukseen.
Australialainen Virgin Mobile on valikoinut joukon CC-lisensoituja kuvia markkinointisivuillensa. Homma on jäänyt mainostoimiston osalta vähän puolitiehen.
1.) Kuvien käyttö ei täytä lisenssin vaatimuksia. Lisenssi ei ole linkitetty lisenssin edellyttämällä tavalla.
2.) Tekijöiden nimiä ei ole mainittu kuvien yhteydessä. Lisenssi vaatii tekijän nimen mainitsemista. Virgin on linkittänyt tekijän Flickr sivuihin. Tämä tekee kuvien löytämisestä erityisen hankalaa, sillä joillakin kuvaajilla on satoja tai tuhansia kuvia. Virginin linkit osoittavat tilinhaltijan pääsivuun.
3.) Kuvissa esiintyviltä henkilöiltä ei ole pyydetty lupaa markkinointitarkoitukseen. Henkilöllä on oikeus omaan kuvaansa. Näin erityisesti kun kuvaa käytetään markkinointitarkoituksiin. Tästä löytyy sekä Suomesta että maailmalta paljon oikeuskäytäntöä jonka pitäisi olla jokaiselle mainostoimiston Copylle kristallinkirkasta. Se että kuvaaja on antanut lisenssin käyttää teostaan ei tarkoita, että kuvankohteet ovat antaneet luvan.
4.) Kuvissa esiintyviä henkilöitä loukataan. Yllä olevassa kuvassa esiintyvää Molly Holzschlagin annetaan ymmärtää omaavan pahanhajuisen hengityksen.
1) ja 2) johtavat automaattisesti lisenssin lakkaamiseen. Virginin käyttö ei siis ole CC-lisenssin suojaamaa, vaan yhtä loukkaavaa kuin jos Elisa kaappaisi kasan Hesarin kuvia omiin mainoksiin.
Se seikka että kuvat on lisensoitu myös kaupalliseen tarkoitukseen ei tee niistä täysin vapaata riistaa. Lisenssiehtoja sekä lakia tulee noudattaa myös CC-teosten käytössä.
Carolina Botero kertoo kuinka joukko Kolumbian merkittävimpiä taiteilijoita tarjoaa teoksiaan re-miksattavaksi El-tiempo lehden välityksellä CC-lisensseillä. Joukossa myös Fernando Botero, jonka näyttely on käynyt Suomessakin useampaan otteeseen.
Taidemaalaukset ovat hyvä esimerkki siitä miten kopioiden levittäminen ja remiksaus voivat tehdä alkuperäisestä arvokkaamman ja haluttavamman.
+
=
Tänään Taloussanomat otti omien toimittajiensa verkkolehteen tuottamissa artikkeleissa käyttöön Creative Commons lisenssit. Lisenssit koskevat vain tekstimuotoisia artikkeleita eikä esimerkiksi kuvia. Aikaisemmin keväällä Talsa julkaisi omasana palvelun, joka yhdistää lukijoiden tuottamaa materiaalia toimittajien kirjoittamiin juttuihin ja blogeihin. Kyseessä on “Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen” lisenssiehdot jotka sallivat tekstin esittämisen vaikkapa omassa blogissa. Aikaisemmin epäselvyyttä herättänyt epäkaupallinen-ehto on lisenssisivuilla selkeytetty:
Taloussanomat Oy sallii lisenssin mukaisen käytön yksityishenkilöiden blogeissa, vaikka niissä olisi mainoksia.
CC-toteutusta kehtaa esitellä ensi viikolla iCommons summitissa, jossa ensimmäisenä keynote puhujana on Samuli Torssonen ja Stephen Lee Star Wreck studiosta.
Taloussanomat oli muutama vuosi sitten pulassa ja lukijoita oli vaikea tavoittaa, mutta tuoreet ja toimivat verkkosivut ovat auttaneet Sanomien talouslehteä kuromaan Alman lippulaiva Kauppalehden etumatkan umpeen. Tästä saadaan varmasti kiittää osaltaan Digitodayn tekijöiden integroimista osaksi Talsan tiimiä ja toimituksen tekemiä rohkeita uudistuksia.
Hollywood reporter kirjoittaa tekijänoikeusjärjestöjen kattojärjestö Cisacin kokouksesta jonka ensimmäisenä päivänä delegaatiot kävivät kuumina. Päivän oli aloittanut British telecomin johtaja Ben Verwaayen, joka torjui ideat ISP:n korvauksista tekijöille laittomasta tiedostonvaihdosta. Lämpötila oli yleisössä noussut kuulemma kattoon Lawrence Lessigin esityksen jälkeen. Yleisön oli vaikea sulattaa, miksi joku haluaisi antaa teoksensa ilman korvausta muiden käyttöön. Paikalla ollut Paul Keller lupaili tallennetta keskustelusta lähipäivinä.
Update: Lessig ei liiemmin välittänyt The Registerin artikkelista jossa henkilökohtaista kaunaa kantava toimittaja hyökkäsi Lessigin kimppuun. Larry oikaisi tiedot blogissaan ja videon keskustelusta voi käydä katsomassa Google Videosta.
Cory Doctorow esitti hyvän huomion Googlella pitämässään puheessa: Teknologia helpottaa hyökkääjän toimia ja vaikeuttaa puolustajaa. Puolustajan pitää rakentaa täydellinen puolustus, kun hyökkääjälle riittää yksi rako mistä tunkeutua. Tämä pätee niin DRM:ään kuin tiedostonjakeluun. Jälkimmäisessä on huomattu että tiedostonjakajat eivät voi puolustautua oikeudenomistajien hyökkäyksiltä, mutta oikeudenomistajat eivät voi puolustautua tiedostonjakajien laittomalta toiminnalta.
Nature lehti kirjoittaa akateemisten kustantajien palkkaavan tunnetun loanheittoon erikoistuneen yritysviestinnän konsultti Eric Dezenhallin. Hänen Göbbelsmäinen ohjeensa kustantajille oli varmistimien poistaminen:
“Media massaging is not the same as intellectual debate.”
Kustantajat pelkäävät ,että tiedemaailmassa leviävä open access -liike tuhoaa erittäin kannattavan tieteellisen julkaisemisen liiketoiminnan. Liike liittyy tutkimuslaitosten närään tieteellisiä julkaisutoimintaa harjoittaviin kustannustaloihin. Kustantajien liiketoiminta perustuu usein julkisin varoin tuotettujen artikkelien tieteelliselle yhteisölle takaisinmyyntiin.
Kustantajien antama lisäarvo on vertaisarvioinnin järjestäminen. Tyypillisesti tästä työstä ei makseta paperien arvioijille palkkaa. Toinen lisä julkaisuissa on brandin varjelu. Esimerkiksi Nature-lehdessä julkaisu on luonnontieteen alueella tutkijalle lähes akateemisen karman lottovoitto. Verkossa ilmestyvillä open access lehdillä on vielä paljon tehtävää tämän arvon tallettamiseksi. Kustantajien levottomasta liikehdinnästä voisi päätellä, että liike tekee jo jotain kuitenkin oikein.
Last Friday Turre Publishing published the book Community Created Content. In short; its about law, business models and policy issues of user created content. Longer description below. Buziaulane‘s Jak Boumans has excellent four part review of the book. 1 2 3 4. Creative Commons blog also has a short review.
This book presents an overview of the complex legal, business and policy issues in community created content. First, the book briefly treats the major doctrines in copyright law as well other (Finnish and international) laws regulating community created content services. Anyone wishing to start a new service should have a general understanding of the most relevant laws that affect community created content services.
Then, the book turns to open content licensing. Creative Commons is a leading but somewhat controversial project.
However, Creative Commons copyright licenses are tested and can be recommended for most community content services – with the general reservations that apply to all licensing decisions.
From law the book switches to business. It is subject to wild guesses what is the real business impact of community created content in the long term. In fact, the impact is already difficult to measure as the boundaries between community content and traditionally produced content blur. One scenario is that what one can today label as “community created content” will be just “content” in the future. The example of YouTube shows that community created content services
may be just one acquisition away from major media companies. Something similar has happened to open source software. On the other hand, there remain also community-based projects such as Wikipedia, which cannot be sold. This reminds of the free software ideology, which stresses societal impact over business impact.
Finally, the book discussed the details of actual policy issues in community created content. Copyright has been the hot potato of Internet policy as long as the Internet has existed. It is also in the heart of community created content. As many other books before, this book treats through a set of carefully though proposals to change copyright doctrines to reflect better the Internet reality. While the suggestions may not be implemented any time soon they should anyhow create a basis for further discussion. The book also suggests some intermediate alternatives for community content risk management. For example, best practise documentation for different aspects of copyright management may work as a shield against negligence-claims. Another major issue is the interplay between different licensing projects. No one needs another licensing project to produce another set of incompatible licenses.
