Archive for the 'Court cases' CategoryPage 5 of 12

Ruotsi: Segway on polkupyörä, USA: Nojatuoli voi olla moottoriajoneuvo

Ruotsissa Segway on katsottu pyörään verrattavaksi kulkuvälineeksi. Tällä on välitön vaikutus siihen mikä segwayjuopumustapauksissa on rikosnimike ja voiko seurauksena olla esimerkiksi ajokortin menetys.nojatuoli

Yhdysvalloissa taasen takavarikoitu motorisoitu nojatuoli on laitettu huutokauppaan. Tuolin entinen omistaja oli asentanut siihen muun muassa ruohonleikkurin moottorin, valot, stereot, tarran jossa luki “hell yeah, it’s fast” sekä periamerikkalaiseen tapaan mukitelineen. Pahaksi onnekseen omistaja oli nautittuaan 8-9 olutta baarissa törmäillyt pysäköityyn autoon. Seurauksena poliisi, tuolin takavarikko, puolivuotta linnaan ja sakkoja. Duluth newssillä aiheesta raportti.

Kaljakellunta ja ylläpidon vastuu

Kuten tänään on voinut lukea lukuisista verkkolehdistä HS:n jutun pohjalta, Vantaan käräjäoikeudessä on ensi kuussa käsittelyssä Kaljakellunta.com-verkkosivuston ylläpitäjien vastuuta koskeva kanne. Turre Legal edustaa tapauksessa molempia syytettyjä. Kyseessä on tärkeä ennakkotapaus siitä, missä menee verkkosivuston ylläpitäjien vastuu sivustolla tapahtuneen keskustelun vaikutuksista “todelliseen maailmaan”. Tietoverkkopuolelta ylläpidon vastuusta saadaan toivon mukaan järkevä linjaus KKO:lta vielä tämän syksyn aikana Finreactor-keississä.

Real beer floaters by henribergius CC- BY - SA

Real beer floaters by henribergius CC- BY - SA

Kuvat vai koko kovalevy valtiolle?

pq-amiga-0

Finlexin mukaan KKO:ssa on vireillä seuraavankaltainen juttu:

A:n tietokoneen kovalevyllä oli muiden tiedostojen ohella sellaisia valokuvatiedostoja, joiden perusteella hänet tuomittiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. Kysymys tietokoneen kovalevyyn kohdistetusta menettämisseuraamuksesta.

Olemme tapelleet aiheesta jo lukuisia kertoja aiemmin ja raapustaneet yhden artikkelinkin. Kysymys on lyhyesti sanottuna siitä, että takavarikot ja menettämisseuraamukset pitäisi kohdistaa aina loukkaaviin kuviin tai ohjelmiin muttei koskaan fyysiseen laitteistoon. Muuten tuhotaan täysin perusteetta omaisuuttaa jolla ei ole mitään tekemistä rikoksen kanssa, ja samalla tuhoutuu arokkaita yksityisiä dokumentteja, kuvia jne. Yhtä lailla rattijuopot eivät menetä autojaan valtiolle kuin vasta lyhyen ajan sisällä saatujen lukuisten tuomioiden jälkeen.

Hovioikeus: Valtio korvausvelvollinen Rusille tietovuodosta ja ministerin sammakoista

Tuomio pitää sisällään monia kiinnostavia kohtia. Ensiksikin todistustaakka koskeva linjaus:

valtion korvausvastuu ei edellytä, että jonkun nimetyn henkilön voidaan osoittaa syyllistyneen virheelliseen menettelyyn, tässä tapauksessa salassapitovelvollisuuden rikkomiseen, vaan riittävänä on pidettävä, että on uskottavaa, että joku viranomaisen palveluksessa ollut tai siltä tiedon saanut salassapitovelvollinen on menetellyt velvollisuuksiensa vastaisesti.

Hovioikeus katsoo, että virkasalaisuuden rikkomista tässä tapauksessa on pidettävä kunniaan kohdistuvan rikoksen kaltaisena rikoksena.

hovioikeus, kun kysymys on valtion viranomaisen syystä tapahtuneesta perusoikeuden loukkauksesta, katsoo, että valtion korvausvastuuta on harkittava virkasalaisuuden rikkomisen objektiivisten tunnusmerkistötekijöiden perusteella ja sillä perusteella, miten ja millaisin seurauksin virkasalaisuuden rikkominen todellisuudessa on ilmennyt.

Eli jos viranomainen vuotaa tietoa, on valtio korvausvastuullinen vaikka vuotoa ei löydy. On kiinnostavaa mikäli tällaiset kanteet yleistyvät, ryhtyykö valtio tutkimaan aktiivisesti tietovuotoja ja kiristyykö valtion tietoturva. Seiskat ja muut juorulehdet elävät poliisiasemilta ja sairaaloista tirisevistä vinkeistä julkimoiden vastoinkäymisistä. Monesti nämä tiedot ovat salassapidettäviä. Kun valtiota lyödään riittävän monta kertaa tällaisilla ja pienemmilläkin kanteilla, on odotettavissa, että valtio alkaa jahtaamaan vuotajia tosissaan.

Myös Rusille annettu Gag-order eli ilmaisukielto oli hovioikeuden mukaan lainvastainen:

Esitutkintalain 48 §:n mukaan jos esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle ilmaistaan muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ennestään ole hänen tiedossaan, tutkinnanjohtaja voi kieltää häntä ilmaisemasta niitä sivullisille esitutkinnan aikana. Hovioikeus toteaa, että Rusia oli kielletty kertomasta mitään kuulustelutilaisuuteen liittyneiden keskusteluiden ja kuulustelun sisällöstä. Edellä mainitun säännöksen perusteella kielto voi koskea vain ulkopuolisiin henkilöihin liittyviä tietoja. Rusille annetusta kiellosta ei ole ilmennyt, että Rusia itseään koskevat seikat olisi suljettu ilmaisukiellon ulkopuolelle, minkä vuoksi Rusi on saattanut olla siinä käsityksessä, että hän ei ole saanut ilmaista tutkittavasta asiasta mitään.

Hovioikeus otti myös kantaa silloisen oikeusministerin julkisuudessa esittämään kannanottoon. Kannanotossa Koskinen oli antanutsammakko
ymmärtää, että oli mahdollista, että Alpo Rusi oli syyllistynyt vakoilurikokseen.

Oikeusministerin asiana ei ole ollut ottaa kantaa yksittäiseen rikostutkintaan….

Hovioikeus katsoo, että ministerin asemaan liittyvä merkittävyys ja näkyvyys ja tehtävien laaja-alaisuus huomioon ottaen kaikkia valtioneuvoston jäsenen toimia omalla toimialallaan, mitkä toimet ovat omiaan vaikuttamaan yksittäisen kansalaisen asemaan, on pidettävä edellä kerrotussa säännöksessä tarkoitettuna julkisen vallan käyttönä.

RIAA:n vaatimus puolustuksen hiljentämisestä epäonnistui

riaaWired uutisoi, että RIAA:n yritys hiljentää sen oikeudenkäyntejä julkisuudessa kritisoivaa puolustusasianajaja Ray Beckermanin blogia epäonnistui. Maistraatin tuomari katsoi, ettei Beckerman ylittänyt eettisiä rajoja julkaisemalla oikeudenkäyntimateriaalia blogissaan. Beckermanin blogi Recording Industry vs The People on tuonut esille levy-yhtiöiden 30.000 tiedostonjakajaa vastaan käymien oikeudenkäyntien likaiset yksityiskohdat.

Yksi RIAA:n oikeudenkäyntikampanian yhteydessä toistettuja mantroja on ollut yleisön valistaminen ja tietoisuuden nosto. On vähän erikoista, että niissä tapauksissa, jotka ovat päätyneet oikeuteen, RIAA on pyrkinyt kaikin keinoin hiljentämään puolustuksen. Harvardin professori Charlie Nessonin avustaessa opiskelijaa hän tarjoutui välittämään koko oikeudenkäynnin opiskelijoilleen sekä kaikille asiasta kiinnostuneilleInternetin välityksellä. RIAA ei tähän suostunut. Mikäli RIAA:lla ei ole mitään piiloteltava,eikö julkiset oikeudenkäynnit palvele sen asiaa?

Tuntuu, että Suomessa lehdistö muistaa kyllä kirjoittaa isoista korvausvaatimuksista, mutta jostain syystä ei jaksa kaivaa asioiden taustoja sen enempää. Myös tänään uutisoidun suomalaisen miljoonakorvausvaatimuksen takana on monimutkaisia vahingonkorvaus- ja tekijänoikeudellisia kysymyksiä, joista lehdistöä on vaikea saadakiinnostumaan. Lehdet ovat innolla kirjoittaneet piraattiliikkeistä ja poliittisesta paineesta, mutta nykyisen oikeustilan ruotiminen on jäänyt vähemmälle. Saa nähdä muuttuuko tilanne tulevan KKO:n Finreactor-päätöksen myötä.

Parodia on kuollut, eläköön sensuuri!

austin_powers
Kuva elokuvasta Austin Powers. Syyttäjän mukaan parodia James Bondista on sallittu. Epäilemättä se onkin erittäin laadukas ja yhteiskunnallisesti puhutteleva…

Hävisimme Helsingin käräjäoikeudessa ensimmäisen kierroksen keississä Syyttäjä ja Pelastakaa Lapset v. Matti Nikki. Sensuuri sai erävoiton. Parodia mestattiin ilman juhlapuheita.

Tuomio on karua luettavaa:

[Nikin] sivusto on sisällöltään sellainen, että sitä ei voi pitää parodiana vaan sivuston tehneen X:n työtä ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa halventavana. Sen vuoksi Nikin epäonnistunut parodiatarkoitus ei poista hänen menettelynsä rangaistavuutta.

Eli jos halvennat toisen työtä, kyseessä ei ole parodia. Vähäisen ymmärrykseni mukaan halventaminen on nimenomaan parodian määritelmä. Käräjäoikeus jatkaa:

Nikin julkaisema sivusto on avoimessa internetverkossa julkaistu ja siten se on myös Pelastakaa Lapset ry:n yhteistyökumppaneiden ja jopa mahdollisten yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:ltä hakevien oikeiden pedofilian uhrien luettavissa. Nikin menettely on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa Pelastakaa Lapset ry:lle ja X:lle.

Tähän asti on luultu, että “on omiaan aiheuttamaan haittaa tai vahinkoa” liittyi taloudellisten oikeuksien loukkaukseen. Eli tekijänoikeusrikoksesta on kysymys kun jaat 10.000 biisiä tai leffaa vertaisverkossa. Tällä kertaa yhden muunnellun teoksen julkaiseminen oli omiaan aiheuttamaan huomattava haittaa tai vahinkoa. Ottaen vielä huomioon, että asianomistaja ei edes väittänyt omalla teoksellaan olevan mitään taloudellista arvoa.

Tuomiossa ei mainita sanallakaan sitä, että syytettä ja teonkuvausta muutettiin kesken oikeudenkäynnin. Myös Pelastakaa Lapset ry:n sivuston tekijäksi väitetty henkilö ilmaantui tyhjästä (tai siis häneltä löytyi valtakirja, itse henkilöä ei paikalla näkynyt). Tämä johtui siitä, että esitimme aluksi prosessiväitteen: yhdistyksellä kuten Pelastakaa Lapset ry:llä ei voi olla moraalisia oikeuksia, jonka loukkauksen varaan syyte rakentui.

Syyttäjä uskoi ja oli jo vetämässä syytettä pois. Tässä vaiheessa vihellettiin miettimistauko, ja syyttäjä sorvasi nopeasti uuden syytteen yhdistyksen lakimiehen kanssa. No, eipä sillä ollut merkitystä. Tuomion mukaan Nikki loukkasi myös Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia:

Pelastakaa Pedofiilit internetsivusto loukkaa tekijänoikeuden omistajan Pelastakaa Lapset ry:n internetsivuston ja sivujen tekijän X:n taloudellisia ja moraalisia oikeuksia saattamalla teoksen yleisön saataviin ilman asianomistajan lupaa sekä halventamalla teoksien taiteellista arvoa sekä halventamalla Pelastakaa Lapset ry:n Internetsivuston sisällön tarkoitusta liittämällä sivuston sisällön alkuperäiselle sivustolle vastakkaisia arvopäämääriä sisältävään Pelastakaa Pedofiilit sivustoon.

Nikin maksettavaksi tuomittu lasku koostuu käsittääkseni yksinomaan Pelastakaa Lapset ry:n vaatimuksista parin sadan euron sakkoja lukuun ottamatta. Oikeudenkäynnin jälkeen olimme melko varmoja, että mitään korvattavaa ei moraalisten oikeuksien loukkausväitteillä voisi saada tuomituksi.

Väärässä olimme.

Tuomiosta on tavallaan hankala valittaa kun perustelut ovat niin olemattomat. Viittauksia lakeihin tai oikeustapauksiin ei ole. Suurin osa esittämistämme väitteistä on yksinkertaisesti sivuutettu ilman perusteluita. Miksi esimerkiksi tekijänoikeus on mennyt sananvapauden edelle? — Tämä kysymys ei ollut vitsi.

Saako Segwayllä ajaa kännissä? Korkein oikeus vastaa

Korkeimmalta oikeudelta tuli vaihteeksi hyviä uutisia. Saimme valitusluvan jutussa, jossa edustamme törkeästä rattijuopumuksesta tuomittua päämiestä. Valitusluvan tiivistelmä kuuluu Finlexissä seuraavasti:

A oli kuljettanut yleisillä teillä sähkömoottorilla varustettua yhden ihmisen seisoen käytettävää niin sanottua henkilökuljetinta nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,02 promillea. A oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta. Kysymys siitä, onko kyseinen laite rikoslain 23 luvun 12 §:n 3 kohdassa tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvo.

Miten tämä liittyy teknologiaoikeuteen? Vastaus on “ns. henkilökuljettimen” virkaa toimittanut Segway:

segway_poliisit
Espoon poliisit vauhdissa. Taitaa olla ns. henkilökuljettimet vailla rekisterikilpiä?

Faktat ovat lyhyesti seuraavat: päämiehemme ulkoilutti kosteahkon illan jälkeen koiraansa korttelin ympäri. Hänellä oli Segway alla. Kierroksen päätteeksi hän kaatui ja loukkasi kätensä. Naapuri soitti ambulanssin. Lääkintämiehet kutsuivat varmuudeksi paikalle myös poliisin. Seurasi ihmettelyä, ja lopulta syyte törkeästä ratista. Turpiin tuli sekä käräjäoikeudessa että hovissa.

Juridinen kysymys on siinä, onko Segway rikoslain tarkoittama moottorikäyttöinen ajoneuvo. Polkupyörällä tai sähköpyörätuolilla saa ajaa vaikka tuhannen päissään päin lyhtypylvästä mutta tästä ei tule rattijuopumustuomiota. Miksi Segwaytä pitäisi käsitellä toisin? Eihän se edes kulje kuin kahtakymppiä taikka paina juuri polkupyörää enemmän. Segwaytä ei voi edes rekisteröidä. Miksi se pitäisi rinnastaa autoon?

Ratkaisua voidaan odotella kevääseen mennessä.

Pelastakaa tekijänoikeus Helsingin käräjäoikeudessa 15.9.

Jatkoksi Herkon parodia-postauksille ensi viikon tiistaina olisi tarjolla oikeuteen asti edennyt parodiakeissi Helsingin käräjäoikeudessa kl 9. Juttua on valmisteltu pari vuotta ja tilanne on juridisesti kohtuullisen herkullinen,

Vastakkain ovat haastavana osapuolena virallinen syyttäjä ja Pelastakaa Lapset ry, puolustavana osapuolena Matti Nikki. Ville postasikin syytteestä jo aiemmin.

Väite kuuluu, että Nikin Nettivihje-parodia (alkuperäinen tässä) loukkaa Pelastakaa Lapset ry:n moraalisia oikeuksia. Syyttäjä vaatii sakkorangaistusta, Pelastakaa Lapset ry korvauksia sekä tietysti Nikin parodia-sivun sulkemista.

Puolustamme salissa Nikkiä, joten mielipidettä keissistä on turha kysyä…

Kemijärven Massaliike suuntaa hoviin

sellutehdasYksi erikoisimmista keisseistäni jatkuu syksyllä Rovaniemen hovioikeudessa. Kysymys on Kemijärven Massaliikkeen tiedottaja Juha Pikkaraista vastaan nostetusta rahankeräysjutusta, jossa Kemijärven käräjäoikeus antoi langettavan tuomion 6.5.2009. Käräjäoikeuden mukaan Pikkarainen oli syyllistynyt rahankeräysrikokseen julkaisemalla Massaliikkeen kotisivulla viestin, jonka mukaan Massaliikkeen toimintaa saattoi tukea lahjoittamalla rahaa sen tilille. Myös tilinumero oli viestin mukana.

Hirvittävä rikos!

On epäselvää, saiko Massaliike kotisivuilla julkaistun ilmoituksen perusteella senttiäkään lahjoituksia. Valtaosa lahjoituksista tuli Massallikkeessä mukana olleilta, muun muassa alueen kunnilta ja yhteismetsiltä. Kukaan ei ole väittänyt, että Massaliike olisi missään vaiheessa käyttänyt rahojaan millään tavoin väärin. Tiedottaja Pikkaraiselle ei ole koskaan maksettu tililtä rahaa — päinvastoin Pikkarainen oli maksanut Massaliikkeelle. Kaikesta tästä huolimatta käräjäoikeus katsoi, että joka ainut tilillepano johtui lähtökohtaisesti Pikkaraisen menettelystä, oli laiton, ja siten rikosvastuun peruste:

Lähtökohta on, että kaikki nämä lahjoitukset ovat johtuneet puheena olevasta yleisöön vetoamisesta, jollei Pikkarainen toisin osoita.

Juttu on kaikissa yksityiskohdissaan ihan legendaarinen. Tämän blogin lukijat havaitsevat varmaankin välittömästi yhteydet Effin rahankeräysjuttuun. Massaliikkeen jutussakaan ei ole ensi sijassa kysymys mistään oikeasta rahankeräysrikoksesta kuten huijauskeräyksestä tai pyramidipelistä. Jutun perimmäinen syy on jossain ihan muualla.

kapinakenraalinpaivakirjaMuuten olen vakaasti sitä mieltä, että rahankeräyslakia pitäisi hetimiten muuttaa, että nämä oikeussaleihin kuulumattomat jutut saataisiin loppumaan. Effi on tehnyt lain tulkinnan selkeyttämisestä kantelun jo aiemmin. Massaliikkeen jutun perusteella pelkkä sisäasiainministeriön tulkinnan järkeistäminen ei kuitenkaan enää riitä.

Tuomion saanut Juha Pikkarainen on mainio tarinankertoja, joka on julkaissut muun muassa Kemijärven sellutehtaan sulkemisesta ja Massaliikkeen vaiheista kertovan kolumnikokoelman Kapinakenraalin päiväkirja. Käräjäoikeuden tuomiota odotellessa sain signeeratun kopion, joka tulee säilymään kirjahyllyni paraatipaikalla vielä pitkään.

Ensimmäinen suomalainen GPL-keissi

sot-poytaSain vasta tietooni, että ensimmäinen suomalainen GPL-keissi ratkaisiin Helsingin hovioikeudessa 14.6.2007 eli koko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Tuomion voi ladata tästä. Kyseessä oli entisen SOT Oy:n ja sille Linuxin käyttöoppaita kääntäneen Raimo Kosken välinen riitajuttu. Annoin juttuun asiantuntijalausunnon SOTin juristin pyynnöstä, joten keissin faktat ja juridiikka ovat jossain määrin tuttuja. — Kun SOT oli lopettanut toimintansa jo vuotta aiemmin ja juttua ajoi yhtiön selvitysmies, niin jäin siihen luuloon, että keissiä ei koskaan ratkaistu vaan se vedettiin pois ja sovittiin hiljaisuudessa.

Pääkäsittelyä ei koskaan tullutkaan, mutta ratkaisu kyllä saatiin vuotta myöhemmin. Hovioikeuden tuomio on mielestäni ihan kiinnostava. Heti alkuun on todettava, että se ei täysin vastaa lausuntoani. Olin nimittäin siinä luulossa, että SOT olisi saanut käännöksen haltuunsa ihan laillisesti ja kysymys olisi ollut jälkikäteisestä korvausriidasta, jossa kääntäjä olisi vaatinut myyntirojalteja GPL-ehtojen vastaisesti. Noh, joka tapauksessa lausunnollani ei ole muutenkaan ollut jutun ratkaisussa nähtävästi osaa taikka arpaa, sillä hovioikeus käyttää kunnioitettavasti palstatilaa selittääkseen miksi lausuntoani ei voida ottaa huomioon liian myöhään esitettynä.

Juttu eteni käräjäoikeuteen asti suunnilleen näin: kääntäjä suomensi GPL-lisensoituja Red Hatin oppaita SOTille. Riita syntyi eräästä opaspäivityksestä, jonka SOT julkaisi ennen kuin kääntäjän kanssa oli päästy sopimukseen. Käräjäoikeus katsoi kaikessa viisaudessaan, että kääntäjällä oli jälkiperäinen tekijänoikeus koko oppaaseen, ja tuomitsi SOTin maksamaan kaikista myydyistä oppaista kohtuullista hyvitystä noin 30 000 euroa aivan kuin kyse olisi ollut normaalista piraattikeissistä. Käräjäoikeus sivuutti sen varsin keskeisen lähtökohdan, että kysymys oli vain rajatun opaspäivityksen käännösoikeuksista. Käräjäoikeus katsoi lisäksi että GPL:llä ei ollut asiassa merkitystä koska teoskappaleen ensimmäistä luovutusta ei ollut nähtävästi tapahtunut luvallisesti.

Hovissa SOT sai lopputuloksen muutettua siten, että käännöskorvaukset rajattiin opaspäivitykseen ja ne putosivat viiteen tuhanteen. Hovi sivuutti samaan tapaan kuten käräjäoikeus GPL:n soveltamisen, koska senkin käsityksen mukaan riita koski tilannetta ennen kuin teos oli julkaistu:

Ainakin osa Kosken tässä asiassa tarkoitettujen teosten pohjana olleesta sisallöstä on kuulunut GPL -lisenssisopimuksen alaisuuteen (mm. Red Hat Linux). Hovioikeus toteaa, että GPL -lisenssiehdon määräykset lisensioidun tuotteen vapaasta levitettävyydestä koskivat julkaistua teosta. Käräjaoikeuden katsomalla tavalla käsiteltävänä olevassa asiassa kysymys on tekijän ja kustantajan välisestä riitasuhteesta, jota GPL -lisenssiehdot eivät koske.

Hovi toisin sanoen hyväksyi GPL:n voimaantulomekanismin: se ei tullut voimaan ennen kuin kääntäjä luovutti sovittua summaa vastaan kopion käännöksestään SOTille julkaistavaksi. Kun tätä ei ollut tapahtunut, GPL-lisenssi ei sitonut kääntäjää. Lopputulos on täysin ok, jos tosiaan ensimmäistä luovutusta ei ollut tapahtunut. Valitettavasti tätä varsin keskeistä seikkaa ei avata kummassakaan tuomiossa lainkaan: miten SOT oikein sai käännöksen haltuunsa?