Tämä blogi lähti siitä huomiosta, että tiedotus Finreactor oikeudenkäynnin ympärillä on kovin yksipuolista. Syyttäjä, tutkinnanjohtaja ja asianomistajat ovat jo kauan aikaa sitten astuneet tiedotusvälineiden eteen laukomaan tuttua retoriikkaa varkaista jotka vievät leivän taiteilijoiden pöydästä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Oikeudenkäynti on kaikkea muuta kuin selvä ja yksinkertainen. Vaikeaksi jutun tekee muun muassa se, että Suomessa ehti vaihtua prosessin aikana tekijänoikeuslaki, jutun vahingonkorvaukset lähentelevät neljää miljoonaa euroa, tekniikka järjestelmän takana on laillista eikä ylläpitäjillä käytännössä ollut mahdollisuutta valvoa mitä käyttäjät jakelivat ja nuorimmat palvelun pyörittäjät olivat alle 14 vuotiaita.

Oikeudenkäynti ylläpitäjiä kohtaa alkaa Turussa syyskuun lopulla. Mediapeli jutun ympärillä on pyörinyt jo toista vuotta. Toisin kuin Yhdysvalloissa oikeudenomistajat eivät ole sopineet juttuja dollaritukulla. Osa käyttäjistä on vapautettu syytteistä, toisten syytteet ja vahingonkorvaukset oikeus on höylännyt murto-osaan vaadituista. Oikeudenomistajat ovat saaneet odottaa rökälevoittojaan ja isoja otsikkoja merirosvojen hirsipuuhun ripustamisesta. Valitusrumba on vasta ensitahdeissaan. Jää nähtäväksi tanssitaanko grande-finale korkeimmanoikeuden saleissa vuosien taistelun jälkeen. Tämän lystin maksajat eivät istu syytettyinä vaan lukemassa tätä blogia. Kustannukset mediateollisuuden ristiretkestä maksavat veronmaksajat joiden rahoilla oikeudenkäyntiä käydään. Mitä tuolla rahalla saa? Sen saat tietää lukemalla tätä blogia.