**************

Lehdistötiedote 18.11.2009
Vapaa julkaistavaksi heti

Vantaan käräjäoikeus linjasi – keskustelufoorumin ylläpito ei vastuussa
Kaljakellunnasta

Vantaan käräjäoikeus vapautti tänään antamallaan tuomiolla
Kaljakellunta.com -keskustelupalstan ylläpitäjät. Syyttäjä vaati
kahdelle miehelle rangaistusta kokoontumisrikkomuksesta. Syyttäjän
mukaan miehet olivat olleet vuoden 2008 Kaljakellunnan järjestäjiä, ja
siten vastuussa tapahtumasta. Turre Legal puolusti molempia syytettyjä.

Tuomion perustelujen mukaan “[vastaajat] ovat myöntämällään tavalla
siirtäneet keskustelussa enemmistön kantaa vastanneen ajankohdan
sivuston etusivulle. Mitään muuta tapahtuman valmisteluun liittyvää ei
ole [vastaajien] osoitettu tehneen. Käräjäoikeus katsoo, että pelkästään
edellä mainittu toimenpide ei tee [vastaajista] kyseisen tilaisuuden
järjestäjää. Tätä näkemystä tukee se, että vuonna 2009, kun
kaljakellunta.com -sivusto on ollut jo yli vuoden suljettuna, on
kaljakelluntatapahtumaan ottanut osaa suurin piirtein
yhtä paljon ihmisiä kuin vuonna 2008.”

Syytetty oikeudessa puolustanut Ville Oksanen kommentoi: “Tuomio on
vakuuttavasti perusteltu, eikä jätä enää mitään arvailujen varaan.
Pelkkä keskustelumahdollisuuden tarjoaminen ei tee ylläpidosta
tapahtuman järjestäjää. Kyseinen linjaus on tärkeä sananvapauden
kannalta, sillä päinvastainen tulos olisi tehnyt verkkofoorumien
ylläpidon Suomessa jokseenkin mahdottomaksi.”

Lisätietoja:

Ville Oksanen
OTK, FT, Osakas
Turre Legal Oy
puh. +358 40 5368583

Päätös asiasta saadaan kansliasta ja lopputuloksen ennakoiminen on (kuten aina) varsin hankalaa. Tuomioistuin tuntui kuitenkin ymmärätävän tapauksen kaikki ulottovuudet eli syyttäjän ylläpito==automaattinen vastuu-argumentti ei uponnut ainakaan suoraan. Lisää analyysiä tauon jälkeen….

Kuten Yle on jo ehtinyt uutisoimaan, käsittelyssä käräjäoikeudessa oli (tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa) World of Warcraft-pelitilin varastaminen. Asiakkaaltamme oli tapauksessa viety pelitili, jonka kehittämiseen hän oli käyttänyt  useamman vuoden hyvin aktiiviset pelaamisen. Vastapuoli (nuori opiskelija, nyt armeijassa) ei ollut ollut aikaisemmin valmis neuvottelemaan uskottavasti sovinnosta, mutta ilmeisesti käräjäoikeuteen saapuminen konkretisoi tulossa olleen tuomion ja yllättäin neuvottelutahtoa alkoi löytyä. Tuomari antoi ystävällisesti tälle prosessille aikaa ja lopputuloksena oli kaikkien osapuolten aikaa ja kustannuksia säästänyt (tuomioistuimen vahvistama) sovinto, jossa asikkaamme korvausvaatimukseen suostuttiin täysimääräisesti ts. maksettavaksi tuli 4000 euroa.

Asiaan vaikutti todennäköisesti tapauksessa asiantuntijana toimineen tutkija Vili Lehdonvirran vastaansanomaton arvio pelitilin arvosta. Vili on väittelemässä aihepiiristä perjantaina, joten hänen asiantuntemuksensa kiistäminen olisi ollut vähän hankalampi paikka puolustukselle. Vilin tuoreet kommentit tapauksesta  löytyvät tästä YleX:n haastattelusta

Toivottavasti nyt saatu päätös lähettää selkeän viestin siitä, että pelien virtuaalioimaisuus nauittii ihan vastaavaa omaisuudensuojaa kuin “normaaliomaisuus”. Tässä tapauksessa syytetty ei saanut asian sopimisen vuoksi vielä rikosoikeudellista tuomioita, mutta seuraavalla kertaa tilanne on todennäköisesti toinen – tapauksesta vastannut avainsyyttäjä halusi selkeästi hakea ennakkoratkaisua.

By doctor paradox - CC: Attribution-Noncommercial-Share Alike 2.0 Generic

Sen sijaan isompi yllätys tuli tällä viikolla postissa. Syyttäjä oli päättänyt nostaa Pelastakaa Lapset ry:n (PeLa) vaatimuksesta syytteen Matin Nettivihje-parodista tekijänoikeusrikoksena. Syyte on varsin epäselvästi kirjoitettu, mutta se näyttäisi perustuvan ajatukseen, että kyseessä on PeLa:n logon ja PeLa:lle kirjoittaneen henkilön (joita ei koskaan idenfioida!) moraalisten oikeuksien loukkaamisesta. Tapauksessa olisikin aineksia muodostua mielenkiintoiseksi ennakkotapaukseksi parodian ja moraalisten oikeuksien suhteesta – vähän vain pahoin pelkään, että tapauksen kontekstin vuoksi ainakin alemmissa oikeusasteissa sananvapausargumentit saavat ns. suomalaisen kohtelun, eli ne jätetään kokonaan huomioimatta.

Odotan joka tapauksessa suurella mielenkiinnolla PeLa:aa edustavan Kimmo “jotain ihme parodiaoikeutta” Suomisen kohtaamista ja esimerkiksi keskustelua siitä, millaista HiRe-metodia onkaan käytetty tuhansien eurojen korvausvaatimusten keksimiseen. Tämäkin juttu on ehtinyt hautua jo pari vuotta; asiaan liittyvän turvaamistoimiprosessin sekoiluja voi ihmetellä täältä. – Bring it on, pal, bring it on.

Open source licensing has become a widely used method of creative collaboration that serves to advance the arts and sciences in a manner and at a pace that few could have imagined just a few decades ago. For example, the Massachusetts Institute of uses a Creative Commons public license for an OpenCourseWare project that licenses all 1800 MIT courses. Other public licenses support the GNU/Linux operating system, the Perl programming language, the Apache web server programs, the Firefox web browser, and a collaborative web-based encyclopedia called Wikipedia. Creative Commons notes that, by some estimates, there are close to 100,000,000 works licensed under various Creative Commons licenses. The Wikimedia Foundation, another of the amici curiae, estimates that the Wikipedia website has more than 75,000 active contributors working on some 9,000,000 articles in more than 250 languages

Oikeudellisesti päätöksen mielenkiintoisin osuus on covenant/contract-osuus, josta (ehkä) myöhemmin lisää.

Jos nyt vielä pitää kaivaa positiivisia puolia esille niin laista tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta todettiin päätösessä seuraavaa:

“Mainittu seikka sekä edellä tarkoitetun 4 kohdan ehdollisuus huomioon ottaen hovioikeus katsoo lain olevan sovellettavissa Finreactoriin.”

Samoin hovioikeuden mielestä kyse oli todellakin lain 15§:n tarkoittamasta tallennuspalvelusta. Valitettavasti vain hovioikeus harhautui lopussa todetessaan:

Sanamuotonsa perusteella säännös ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tilanteisiin, joissa palvelun tarjoaja on samalla sisällön tuottaja. Tämä tulkinta saa tukea myös lain esitöistä (HE 194/2001, s. 17), missä todetaan vastuuvapauden perusedellytyksen olevan, että palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan pelkästään teknistä. Sen sijaan, jos palvelun tarjoaja myös itse osallistuu lainvastaisen sisällön tuottamiseen tai toimii muulla tavalla yhteistyössä sisällön tuottajan kanssa tarkoituksenaan edistää tai toteuttaa lainvastaista toimintaa, hän ei voi vedota vastuuvapausperusteisiin.

Finreactorissa käyttäjät tuottivat torrent-tiedostot ilman, että ylläpidolla olisi ollut mitään lain edellyttämää kontrollivaltaa asiaan. Hovioikeuden “In dubio contra reo”-tulkinta HE:n perusteella on yksinkertaisesti väärin ja tuleekin olemaan yksi vahva valitusperuste KKO:lle.

Added: Näköjään syyttäjä Pihlajamäki on ehtinyt kommentoimaan asiaa:

“Hovioikeuden perustelut ovat johdonmukaisia ja vastaavat niitä tosiseikkoja, jotka tulivat ilmi tapauksen käsittelyssä niin käräjä- kuin hovioikeudessa. Käsitykseni mukaan pitäisi olla päivänselvää, että laittomaan toimintaan aktiivisesti osallistuva henkilö ei voi vedota tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain mahdollisiin vastuuvapaussäännöksiin ja on hyvä, että hovioikeuskin tämän nyt yksiselitteisesti toteaa”

<Sarcasm> Toivottavasti syyttäjä Pihlajamäki lähtee nyt nostamaan sitten syytteitä esim. YouTubea ja Googlea vastaan, kun asia on niin selvä. Googlesta (myös cache) löytyy vastaavat torrent-tiedostot kuin Finreactorista ja YouTube jakaa jopa itse käyttäjien palveluun lataamia toisten tekijänoikeuksia loukkaavia aineistoja – kummankin palvelun ylläpitäjät ovat tästä vielä täysin tietoisia.</Sarcasm> More seriously, Turun linjaus tekee uusien sisältöpalvelujen kehittämisen Suomessa entistä riskialttiimmaksi. Oikeudenhaltijat eivät tunnetusti anna lupia innovatiivisten ratkaisujen tekemiseen (vrt. video ja MP3-soittimet) elleivät ole itse kontrollissa miten materiaalia jaetaan. Jos nyt annettu päätös jää voimaan, tämän alueen innovaatioita koskeva tutkimus ja tuotanto on turvallisempaa siirtää jonnekin muualle, jossa osataan katsoa vähän suurempia kokonaisuuksia.

…After being sued by the music industry for stealing songs and winning the case’s dismissal, Andersen is now taking the record industry to court. Her case is aimed at exposing investigative practices that are controversial and may be illegal, according to the lawsuit. One company hired by the record industry, she claims, snoops through people’s computers, uncovering private files and photos, even though it has no legal right to do so. A different industry-backed company uses tactics similar to those of debt collectors, pressuring people to pay thousands of dollars in settlements even before any wrongdoing is proven. In Andersen’s case, the industry’s Settlement Support Center said that unless she paid $4,000 to $5,000 immediately, it would “ruin her financially,” the suit alleges.

Teemaa sivuttiin tosin ohimennen nyt Turussa. Torrenttien siirrettävyyden yleisyyttä koskeneessa keskustelussa syyttäjä kyseenalaisti asiantuntijatodistajamme kannan, jonka mukaan torrenttien siirtäminen on täysin normaalia ja varsin yleistä toimintaa. Syyttäjä perusteli kantaansa käyttäjiä vastaan nostamillaan syytteillä, joissa vain kolmessa tapauksessa (yhteensä yli kahdestakymmenestä) on esitetty väite torrentin siirtämisestä. Kyseessä on klassinen tilastollinen hämäys.

Syytteitä ei ole nostettu käyttäen satunnaista otantaa jakajista vaan oletettavasti valintakriteerinä on ollut mahdollisimman vahva näyttö. Tällöin itse torrentin luoneet (ja tiedostoa ainakin alkuun jakaneet) henkilöt valikoituvat syytetyiksi, koska heidän osaltaan myös levitys voidaan osoittaa (suhteellisen) kiistattomasti. Itse asiassa oudompaa on, että mukaan on ylipäätänsä valikoitunut muutama tapaus, jossa kyse on torrentin siirrosta – ehkä tarkoitus oli tältä osin koittaa “kepillä jäätä” ja katsoa onko myös tällaisista tapauksista mahdollista saada tuomio aikaisenksi?

Todistelussa poliisin asiantuntijatodistajat olivat entisellään ts. toinen ei suostunut vastaamaan mihinkään syytetyille edulliseen kysymykseen (“en nyt spekuloisi tällä”) ja toinen oli taas ihastuttavan objektiivinen. Oma asiantuntijatodistajamme suoriutui hyvin lievästä migreenikohtauksesta huolimatta ja toi esille käräjäoikeudessa puuttumaan jääneitä näkökulmia esimerkiksi torrenttien siirrettävyydestä. Hänen todistuksensa painoarvoa oletettavasti lisäsi siinä esitettyjen väitteiden myöhempi verifioituminen myös sovun tehneiden todistajien lausunnoissa (pienenä anekdoottina – oikeudenhaltijoiden mielestä ko. henkilö ei ollut pätevä, koska hän oli tutkinut päätoimisesti Bittorrent-protokollaa “vain” 1,5 vuotta.).

Pidin itse etukäteen melkoisena riskinä kuulla TTVK:n aikaisempaa Internet-tarkastajaa, mutta hän vastasi esitettyihin kysymyksiin täysin neutraalisti ilman pyrkimystä lobata lopputulosta (tosin vahvalla sisäpiirihuumorilla). Mikä tärkeintä, hän vahvisti odottamattomana bonuksena näkemyksemme vastuuvapauslaista – hänenkin mielestä vastuuvapauslaki voi tulla sovellettavaksi Finreactoriin.

Syytettyjen ja jo sovinnon tehneiden henkilöiden kuulemisessa ehkä tärkeimpänä faktana nousi esiin moderoimisen merkityksettömyys itse tiedostonjakoprosessin kannalta. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle Torrent-sivustoja seuranneelle henkilöille, mutta jostain syystä asia ei saanut ansaitsemaansa huomioita vielä käräjäoikeusvaiheessa.

Loppulausuntojen suhteen viittaan Mikon blogaukseen aiheesta. No, ehkä sen verran on pakko lisätä, että olisi järkevämpää, että prosesseissa oikeudellista keskustelua käytäisiin enemmän dialogimuodossa ja jossain muussa vaiheessa kuin ihan lopussa, jolloin kaikilla on tekemistä hereillä pysymisen kanssa. Esimerkiksi vastuuvapauslain soveltuvuudesta olisi varmasti saatu mehevä ja hedelmällinen väittely aikaiseksi