Juttu ansaitsee muutaman merkinnän blogissa erityisesti siksi, että käräjätuomari Markku Saalastin tuomio on harvinaisen kattavasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu. Se on 38 sivua pitkä. Valitettavan usein kunnianloukkausjuttuja on aiemmin ratkaistu Suomessa vetämällä yksi “haista vittu” irti kontekstista ja tuomittu syytteen mukaan, mutta tässä keississä otettiin huomioon kokonaisuus. Tuomiossa on mukana todistajien luotettavuus, Korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö, lakien esityöt ja jopa oikeuskirjallisuus. Lopputuloksena käräjäoikeus hylkäsi keskeiset syytekohdat tahallisuuden puutteen takia:

Käräjäoikeus toteaa, ettei ole väitettykään Ollilan keksineen itse kirjassa esille tuotuja kiistanalaisia väitteitä. Ne on perustettu useampien henkilöiden haastatteluihin. Haastattelulainaukset on yksilöity, dokumentoitu ja kirjan sisältö kerrottu käydyn vielä läpi kustantajan kanssa… Kirjasta on käynyt ilmi miten käytetyt lähteet ovat valikoituneet ja miten heidän objektiivisuuttaan suhteessa kiistanalaisiin kohtiin on voinut arvioida. Kyseessä ei ole ollut tietokirja, vaan viihteellinen rockbiografia, josta valistunut lukija – huomioiden senkin, ettei väitteisiin ole esitetty niiden kohteena olleiden henkilöiden vastakommentteja – on voinut ymmärtää kirjoittajan näkökulman aiheeseen.

Ollilan tekstiin kirjoittamat varaumat puhuvat sitä vastaan, että hän olisi suhtautunut kyseisissä haastatteluissa kerrottuun kritiikittömästi ja että hänen tarkoituksenaan olisi ollut nimenomaan loukata asianomistajia.

…käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että Ollilalla on ollut riittävät perusteet pitää useilta asiantuntevilta haastateltavilta kuultuja samansuuntaisia tietoja totena ja myös kirjan toimittamistavan osoittaneen, ettei hänellä ole ollut tahallista loukkaamistarkoitusta.

Lisäksi tuomari ei hellitä vaikka juttu on jo ratkaistu tahallisuuden puutteeseen:

TEON VÄITETTY TÖRKEYS

Vaikka syyte hylätään jo edellä lausutun perusteella, käräjäoikeus toissijaisesti lausuu tältä osin vielä seuraavaa… [seuraa sivu tekstiä]

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä myös, että syytteessä tarkoitetusta kirjasta olisi aiheutunut asianomistajille suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa, sekä että tekoa olisi ollut myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä tärkeänä.

Kun tähän nähden kyseessä ei ole voinut olla tärkeäksi otsikoitava kunnianloukkaus, syyte olisi joka tapauksessa tullut hylättäväksi myös vanhentuneena, koska syyteoikeus perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta on rauennut…

Tuomion perusteellisuus on varmasti vaikuttanut siihen, että syyttäjä on tyytynyt lopputulokseen. Mahtaakohan julkisuusarvo vaikuttaa tuomioiden laatuun vai onko kysymys loppupeleissä aina ja vain tuomarista?

KEMIJÄRVEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO KUMOTTIIN
Alun perinkin heikoin perustein kyhätty syyte oli yhteisten varojen tuhlaamista, poliisin työajan väärinkäyttöä sekä ihmisten, toisten puolesta, tekemän työn aliarvioimista ja häpäisemisestä.

Rovaniemen hovioikeus antoi 31.12.2010 päätöksensä Kemijärven Massaliikkeen tiedottaja Juha Pikkaraisen Kemijärven käräjäoikeudessa saamaan tuomioon rahankeräysrikoksesta. Käräjäoikeus tuomitsi Pikkaraisen sakkoihin mutta Rovaniemen hovioikeus jätti hänet tuomitsematta rangaistukseen. Valtio velvoitettiin korvaamaan Pikkaraisen oikeudenkäyntikuluja yhteensä 6380.84 euroa.

Aiheellisesti voi kysyä ja ihmetellä miksi yhteiskunnan panoksia ja voimavaroja jouduttiin uhraamaan huomattavasti moiseen asiaan? Oliko tiedottaja Juha Pikkaraiseen ja Kemijärven Massaliikkeeseen kohdistetulla rikosepäilyllä jokin tarkoitus? Astuttiinko taistelussa Kemijärven sellutehtaan toiminnan jatkamisesta puolesta liian isoille varpaille? Nostiko Kemijärven Massaliike esille asioita, jotka olisi pitänyt pysyä salassa? Miksi poliisi aluksi väitti saaneensa nimettömän ilmiannon mutta myöhemmin totesi aloittaneensa tutkinnan oma-aloitteisesti? Pitikö vain löytää jokin syy tarttua Kemijärven Massaliikkeen nostattamaan kohuun? Sellainen löydettiin Massaliikkeen rahoituksesta, jota tarvittiin, kun puolustettiin ihmisten työpaikkoja ja alueen luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Asiat eivät saa tämän päivän Suomessa olla niin huonosti, että puolustettaessa heikompien oikeuksia ja julkituodessa yritysjohtajien tai maan poliittisten johtajien tekemiä anteeksiantamattomia virheitä, keksitään olemattomia rikoksia, joista sitten ihmisiä syytetään. Viranomaisten voimavaroja ei tässä tekaistujen rikosten keksimistyössä säästellä vaan niitä käytetään maksimaalisesti. Onneksi Rovaniemen hovioikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen voi todeta, että Suomi on vielä oikeusvaltio.

Kemijärven Massaliike

lisätietoja:
Heikki Nivala 040-534 6945
Juha Pikkarainen 040-358 2656

Tyypillinen konsultoijan syndrooma: generoidaan volleynä ongelmia ja sitten tarjotaan itseä niihin ratkaisuksi. Lähemmin tarkasteltuna suurin osa ongelmista osoittautuu joko a) perifeerisiksi riskeiksi b) epäolennaisiksi c) jo tiedossa oleviksi. Niin myös tässä tapauksessa.

Meiliketjussa oli kysymys avainhenkilön rekrytoinnista. Saman voinee yleistää kaikenlaisiin konsultteihin olipa kysymys tekniikasta, bisnesksestä tai lakiasioista. Kolkuttaako omatunto?

Suomen perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lakien kumoamisesta päättäminen kuuluu siis eduskunnan eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, on jätettävä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei liioin korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuulu määrätä, että lain soveltaminen lopetetaan, joten tämäkin vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Tämän perusteella tavoitteemme on saada hallinto-oikeus (tai myöhemmin KHO) sanomaan, että Nikin tapauksessa sensuurilain soveltaminen johtaa perustuslain kanssa ristiriitaan, ja siksi sensuuri on lopetettava. Tämä juttu ja yksilöiden oikeusuojakeinot yleisemminkin rajautuvat mielestäni tällä KHO:n linjauksella merkittävästi.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole pois suljettua, ettei lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon voisi joutua myös sellaisia sivustoja, joita laissa ei tarkoiteta. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa on merkitystä myös sillä seikalla, että valituskelpoisuuden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi sellaisissa tilanteissa, joilla on liittymä keskeisten perusoikeuksien, kuten sananvapauden, käyttämiseen. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että pääsyn luetteloon otetuille sivustoille estävät teleyritykset ja nekin vapaaehtoisuuden pohjalta.

Edellä lausutuista syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa. Kun Helsingin hallinto-oikeudella on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Mutta varsinainen asiakymys siis vältettiin jälleen:

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko keskusrikospoliisi voinut kieltäytyä poistamasta lapsiporno.info-internetsivustoa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, vaan vasta siitä, onko keskusrikospoliisin kieltäytymispäätöksen lainmukaisuus voitava saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu sisältää siten kannanoton vain oikeussuojatien olemassaoloon liittyvään kysymykseen, mutta ei tässä vaiheessa kysymykseen siitä, onko edellä mainittu internetsivusto edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu lapsipornosivusto.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisesti joskus ensi vuonna hallinto-oikeus joutuu vihdoin ottamaan asian sisältöön eli Matti Nikin sensurointiin kantaa, ja sen jälkeen katsotaan valitetaanko uudestaan… Jos ajatellaan, että sensuuri jatkuu oikeusprosessin aikana kaikessa rauhassa ei perustuslaillisen vääryyden korjaaminen ole tässä maassa kovin nopeaa saati yksinkertaista.

Hovioikeuden mukaan:

“Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan muun muassa sanotun lain 16 §:ää. Sen mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla … on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot… laissa tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija … saa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta tietojen antajaa. ”

Kyseessä on merkittävä pilottikeissi, jossa bloginpitäjälle annetaan vastaava lähdesuoja kuin minkä tahansa lehden toimittajalle. Edustimme jutussa Kasvia.

Koko tuomio on vielä faktojen puolesta salainen, kun pääjutun käsittely jatkuu. Juttuun liittyy vielä lisää blogattavaa jahka se etenee…

Oli etukäteen selvää, että valituksen pohjana ollut liiketoimintamenetelmän patentti ei täytä patenttivaatimuksia. Mutta millä perusteella? Onko liiketoimintamenetelmäpatentit — ja ehkä myös softapatentit — tämän jälkeen kategorisesti enemmän kiellettyjä kuin aiemmin?

Vastaus: eivät ole enemmän kiellettyjä. Erityisesti softasta sanotaan seuraavasti:

[... uncertainty as to the patentability of software, advanced diagnostic medicine techniques, and inventions based on linear programming, data compression, and the manipulation of digital signals...]

It is important to emphasize that the Court today is not commenting on the patentability of any particular invention, let alone holding that any of the above-mentioned technologies from the Information Age should or should not receive patent protection.

Keissistä on ollut vaihteeksi kunnon vääntö kun tuomarit on jakautuneet leireihinsä. Stevensin eriävä mielipide vie tilaa paljon enemmän kuin konservatiivienemmistö, jonka mukaan jopa liiketoimintamenetelmiä voi patentoida. Missä määrin? Ei vihjeitä. Alemmat oikeudet saavat vapaat kädet kehittää jotain rajoja, mutta tämän keissin pohjana olleet rajat olivat nähtävästi liian tiukkoja.

Tämä blogi lähti siitä huomiosta, että tiedotus Finreactor oikeudenkäynnin ympärillä on kovin yksipuolista. Syyttäjä, tutkinnanjohtaja ja asianomistajat ovat jo kauan aikaa sitten astuneet tiedotusvälineiden eteen laukomaan tuttua retoriikkaa varkaista jotka vievät leivän taiteilijoiden pöydästä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Oikeudenkäynti on kaikkea muuta kuin selvä ja yksinkertainen. Vaikeaksi jutun tekee muun muassa se, että Suomessa ehti vaihtua prosessin aikana tekijänoikeuslaki, jutun vahingonkorvaukset lähentelevät neljää miljoonaa euroa, tekniikka järjestelmän takana on laillista eikä ylläpitäjillä käytännössä ollut mahdollisuutta valvoa mitä käyttäjät jakelivat ja nuorimmat palvelun pyörittäjät olivat alle 14 vuotiaita.

Oikeudenkäynti ylläpitäjiä kohtaa alkaa Turussa syyskuun lopulla. Mediapeli jutun ympärillä on pyörinyt jo toista vuotta. Toisin kuin Yhdysvalloissa oikeudenomistajat eivät ole sopineet juttuja dollaritukulla. Osa käyttäjistä on vapautettu syytteistä, toisten syytteet ja vahingonkorvaukset oikeus on höylännyt murto-osaan vaadituista. Oikeudenomistajat ovat saaneet odottaa rökälevoittojaan ja isoja otsikkoja merirosvojen hirsipuuhun ripustamisesta. Valitusrumba on vasta ensitahdeissaan. Jää nähtäväksi tanssitaanko grande-finale korkeimman oikeuden saleissa vuosien taistelun jälkeen. Tämän lystin maksajat eivät istu syytettyinä vaan lukemassa tätä blogia. Kustannukset mediateollisuuden ristiretkestä maksavat veronmaksajat joiden rahoilla oikeudenkäyntiä käydään. Mitä tuolla rahalla saa? Sen saat tietää lukemalla tätä blogia.

Nyt grande finale on tanssittu ja ensi viikon keskiviikkona saamme kaikkien luettavaksi tuomiot, joiden perässä lukee “Ja tätä kaikki asianosaiset noudattakoot.” Asianosaiset saavat tuomiot aamulla kello 8 ja Korkein oikeus julkaisee vielä erillisen tiedotteen kello 9.

Finreactor on ollut todella laaja juttu. Turun käräjä- ja hovioikeudessa ajetussa ylläpitojutussa oli alunperin yli 20 syytettyä, ja yksittäisiä käyttäjäkeissejä eri puolilla Suomea oli muistaakseni noin 30. Keisseissä on ollut juristeja vastaavasti kymmeniä.

Loppusuoralla Korkeimmassa oikeudessa on kaksi käyttäjäjuttua ja ylläpitojuttu. Olemme asiamiehinä molemmissa käyttäjäjutuissa ja ylläpitojutussa edustamme kolmea vastaajaa.

Jotain keissien merkityksestä kertoo, että tässä blogissa on omistettu Finreactorille oma kategoria. Sittemmin sinne on tosin postailtu kaikkea tiedostojen jakoon liittyvää.

Odotamme ensi keskiviikkona vastausta kolmeen tai neljään kysymykseen:

1. Käyttäjän vastuu torrent-linkin postauksesta
2. Käyttäjän vastuu torrent-linkin postauksesta ja yhden sisältötiedoston jaosta vertaisverkkoon muiden jaettavaksi
3. Vastuuvapauslain merkitys palvelun ylläpitotoimenpiteille
4. Ylläpitäjien vastuu torrent-palvelun ylläpitotoimenpiteistä (jos kysymys kolme ei vapauta vastuusta)

Lopputuloksen veikkailu on mahdotonta, ja tässä vaiheessa jotenkin merkityksetöntä kun tuomiot on jo kirjoitettu. Korkein oikeus ei järjestänyt suullista käsittelyä, joten emme edes tiedä juttujen ratkaisseiden tuomareiden nimiä. Joka tapauksessa päämiehemme ovat olleet alusta asti altavastaajina. Käräjäoikeudessa ja hovioikeuksissa on tullut takkiin. Korkeimmassa oikeudessa ylläpitojutun valituslupa annettiin ennen esittelyä vain oikeudenomistajille. Juttujen voittaminen edes joltain osin on siis kaikki kotiin päin.

Aihe on tunnetusti erittäin kuuma peruna eikä Puttosen raportti ole ainoa lajiaan. Aihe liittyy myös Turreen siltä osin, että olemme vuosien varrella konsultoineet lukemattomia kasvuyrityksiä ja samalla auttaneet niitä löytämään itsensä tukiohjelmiin muun muassa juristipalkkioiden kattamista varten… Nyttemmin oma näkemykseni pohjautuu erityisesti Tuxeran keissiin eikä siten rajoitu lakiasioihin (Tuxeran lakikulut menee muuten Yhdysvaltoihin).

Koko Puttosen selvitys tiivistyy mielestäni seuraavaan tilitykseen (sivu 15):

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorina oma kokemukseni on, että onnistumme ilmaisen opiskelun turvin houkuttelemaan maahan ulkomaisia nuoria, joista moni olisi halukas jäämään maahan valmistumisensa jälkeen. Opiskelijoiden valmistuttua yhteiskunnan ovet kuitenkin sulkeutuvat. Yrityksillä ei näytä olevan suuressa määrin käyttöä vieraskieliselle ja -tapaiselle työvoimaresurssille.

Seurauksena on, että me suomalaiset pyrimme löytämään taianomaisen ”Suomen mallin”, jossa omiin vahvuuksiimme nojaten ja omia järjestelmiämme kehittäen ilman aitoa halua avautua maailmalle koetamme pitää paikkamme kansainvälisen kilpajuoksun kärkijoukossa.

Suomessa on kyllä rahaa alkuvaiheen ideoille ja yrityksille. Ulkomaille meneminen sinänsä on helppoa ja tukiorganisaatioita riittävästi. Kohdemarkkinasta ja toimialasta riippuen FinPro ja Finnode toimivat hyvin tai todella hyvin. Lyhyesti sanottuna käyntiin päästään aina, ja riskit ovat pieniä. Suurin ongelma on päästä ideasta 10 miljoonan liikevaihtoon ja kasvattaa toiminta kestäväksi kansainväliseksi bisnekseksi. Ja tässä törmätään mielestäni turhan usein Puttosen kritisoimaan “Suomen malliin.”

Oma kokemukseni ja näkemykseni on, että aito kansainvälinen kasvuyritys toimii nykyään ehkä suomalais-vetoisesti, mutta esim. Tuxerassa itseni lisäksi ei ole muita suomalaisia palkkalistoilla. Onneksi Suomesta on tällä hetkellä yllättävän helppo löytää päteviä myyntitutkia vaikkapa Kiinaan ja Koreaan. Yksistään Teknillisellä korkeakoululla on satoja päteviä kiinalaisia opiskelijoita, joista suuri osa on vailla työtä. On hämmentävää havaita, miten paljon Suomesta saa nykyään resursseja kansainvälisen kasvuyrityksen tarpeisiin kunhan vain uskaltaa tehdä muista poikkeavia valintoja. On järjetöntä tuhlausta heittää näitä tulevaisuuden tekijöitä valmistumisen jälkeen ulos. Tähän maahan mahtuisi vaikka kuinka monta Tuxeraa lisää.