Hesari tuulettaa aiheesta Litmasen tekemää maalia. Jutun loppuun on lisätty YouTube linkki josta maalin voi katsoa. YouTuben tallenne on 43 vuotiaan Indonesialaisen (sic) nankbetta08 (liittynyt viime lauantaina) lisäämä ja se on ilmeisesti ripattu Urho TV:n lähetyksestä.
Herää kysymys: Toimiiko Hesari Finreactor tapauksen linjauksen mukaisena yhteistoimijana teoksen saataviin saattamisessa? KKO huomioi, että Finreactorista ei jaettu itsessään tiedostoja, mutta sen sijaan kuvaustietoja, joiden avulla teoksia on saatu käyttäjien saataville. Myös Hesari julkaisi ainoastaan linkin (epäilemättä) laittomasti jaettavaan videoon, jota suuri yleisö tuskin muuten löytäisi.
Finreactor-verkko on muodostunut usean henkilön yhteistoiminnan tuloksena. Verkon toiminta on ollut suunnitelmallista ja perustunut selkeään työnjakoon. Verkon ylläpitäjät ovat hallinnoineet palvelinta ja voineet määrätä siihen tallennetuista kuvaustiedostoista muun muassa poistamalla niitä palvelusta. Kuvaustiedostot ovat liittyneet yksilöityihin sisältötiedostoihin, ja juuri kuvaustiedostojen välityksellä yksittäiset sisältötiedostot on saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville.
Kyseessä saattaa olla yhteistoiminta joka on johtanut sekä Hesarin toimittajan että Nankbettan08 tarkoittamaan laittomuuteen -oikeudettomaan teosten yleisön saataville saattamiseen.
Korkein oikeus otti kantaa linkitykseen Finreactor tapauksessa. Oikeus lausui osallisuudesta näin:
Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoslain 5 luvun 3 §:n mukaan tekijänä. Tekijänvastuu edellyttää yhteisymmärrystä eli tietoisuutta siitä, että oma toiminta yhdessä muiden toiminnan kanssa toteuttaa rikoksen tunnusmerkistön. Tällöin vastuu ei rajoitu vain oman toiminnan seurauksiin vaan laajenee koskemaan tekokokonaisuutta. Lisäksi tekijänvastuu edellyttää kokonaisuuden kannalta merkityksellistä osallistumista rikoksen tekemiseen. Vähäisempi osallisuus rikoksen tekemiseen voi rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tulla arvioitavaksi avunantona rikokseen.
KKO avasi päätöksellään matopurkin, jonka sulkeminen saattaa osoittautua hankalaksi. Kemppinen kirjoittaa myös hyvin IPRinfo-lehden tänään ilmestyneessä painoksessa (tulee saataville verkkoon viivästettynä). Kemppisen mukaan KKO sotki komiasti teoksen ja teoskappaleen käsitteet ratkaisussaan. Myös eri mieltä olleen neuvoksen mielipiteet saavat kyytiä Kemppiseltä.
Ratkaisun keskeisen merkityksen ja jutun saaman näkyvyyden johdosta tapaus saa tekijänoikeusoppineilta varmasti paljon kriittistä huomiota. Lohduttavaa on, että KKO on syksyn aikana palkannut tekijänoikeusosaajia esittelijöiksi sekä akateemisesta että asianajomaailmasta. Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitykselle on välttämätöntä että KKO antaa kritiikin kestäviä ja lainmukaisia ratkaisuja tulevaisuudessa. Piraatit ovat piraatteja ja heidät tulee tuomita lain mukaan. Lasta ei tule tuomion saamiseksi kuitenkaan heittää pesuveden mukana.
Täältä löytyvät uudet CC lisenssit jotka tämän kuun lopussa olisi tarkoitus saada tuotantokäyttöön.
Nyt on vielä mahdollisuus katsastaa lisenssit ja antaa niistä palautetta ja korjausehdotuksia niihin vilahtaneisiin bugeihin ja typoihin.
ByFI30 | ByNcSaFI30 | ByNdFI30 | BySaFI30 | ByNcNdFI30 | ByNcFI30
Linkit englannin kielisiin lisensseihin ja lyhennelmiin sivun alalaidassa eivät toimi oikein ja ne tulevat poistumaan lopullisesta versiosta.
Some rights reserved by steren.giannini
Vastaan mielelläni myös kysymyksiin uudesta käännöksestä ja siihen otetuista käännösvalinnoista.
Vaihteeksi itseironiaa sisältävä postaus. Konsulteista on väännetty paljon vitsejä. Mutta vähemmän teräviä analyysejä. Hyvä ystäväni Antti Halonen postasi eräässä meiliketjussa seuraavan näkemyksen, joka ansaitsee laajempaa huomiota:
Tyypillinen konsultoijan syndrooma: generoidaan volleynä ongelmia ja sitten tarjotaan itseä niihin ratkaisuksi. Lähemmin tarkasteltuna suurin osa ongelmista osoittautuu joko a) perifeerisiksi riskeiksi b) epäolennaisiksi c) jo tiedossa oleviksi. Niin myös tässä tapauksessa.
Meiliketjussa oli kysymys avainhenkilön rekrytoinnista. Saman voinee yleistää kaikenlaisiin konsultteihin olipa kysymys tekniikasta, bisnesksestä tai lakiasioista. Kolkuttaako omatunto? 
KHO:n sensuuripäätöstä lukiessa nousi esiin vielä yksi pieni saavutus. Saimme KHO:n ottamaan kantaa, voiko (uskaltaako) suomalainen tuomioistuin kumota lakia tai keskeyttää sen soveltamista perustuslain vastaisena. Vastaus on, että ei pysty:
Suomen perustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Lakien kumoamisesta päättäminen kuuluu siis eduskunnan eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, joten vaatimus siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, on jätettävä tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei liioin korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentti huomioon ottaen kuulu määrätä, että lain soveltaminen lopetetaan, joten tämäkin vaatimus on jätettävä tutkimatta.
Tämän perusteella tavoitteemme on saada hallinto-oikeus (tai myöhemmin KHO) sanomaan, että Nikin tapauksessa sensuurilain soveltaminen johtaa perustuslain kanssa ristiriitaan, ja siksi sensuuri on lopetettava. Tämä juttu ja yksilöiden oikeusuojakeinot yleisemminkin rajautuvat mielestäni tällä KHO:n linjauksella merkittävästi.
KHO:n sensuuripäätös on julkaistu. Kävi valitettavasti vähän kuten ounastelimme. KHO otti kantaa vain prosessikysymykseen eli saako poliisin sensuuripäätöksistä valittaa. Se toki voitettiin, ja juttu palautettiin Helsingin hallinto-oikeuteen:
Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole pois suljettua, ettei lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon voisi joutua myös sellaisia sivustoja, joita laissa ei tarkoiteta. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa on merkitystä myös sillä seikalla, että valituskelpoisuuden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi sellaisissa tilanteissa, joilla on liittymä keskeisten perusoikeuksien, kuten sananvapauden, käyttämiseen. Keskusrikospoliisin päätöksen valituskelpoisuutta koskevassa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että pääsyn luetteloon otetuille sivustoille estävät teleyritykset ja nekin vapaaehtoisuuden pohjalta.
Edellä lausutuista syistä ja kun lisäksi otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentti ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla, keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa. Kun Helsingin hallinto-oikeudella on ollut tästä asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Mutta varsinainen asiakymys siis vältettiin jälleen:
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, onko keskusrikospoliisi voinut kieltäytyä poistamasta lapsiporno.info-internetsivustoa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta lapsipornosivustoluettelosta, vaan vasta siitä, onko keskusrikospoliisin kieltäytymispäätöksen lainmukaisuus voitava saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu sisältää siten kannanoton vain oikeussuojatien olemassaoloon liittyvään kysymykseen, mutta ei tässä vaiheessa kysymykseen siitä, onko edellä mainittu internetsivusto edellä mainitussa pykälässä tarkoitettu lapsipornosivusto.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mahdollisesti joskus ensi vuonna hallinto-oikeus joutuu vihdoin ottamaan asian sisältöön eli Matti Nikin sensurointiin kantaa, ja sen jälkeen katsotaan valitetaanko uudestaan… Jos ajatellaan, että sensuuri jatkuu oikeusprosessin aikana kaikessa rauhassa ei perustuslaillisen vääryyden korjaaminen ole tässä maassa kovin nopeaa saati yksinkertaista.
Saimme juuri tietoa KHO:sta, että huomenaamulla saamme vihdoin ja viimein vastauksen siihen, onko nettisensuurilaki ja sen käyttäminen Matti Nikin sensuroimiseen ollut laillista vai ei. Taustaksi on hyvä lukaista blogaus valituksenalaisesta hallinto-oikeuden päätöksestä.