Huomasin juuri, että WIPO on aikeissa tehdä selvityksen public domainista. Kysymyksenasettelu on helppo tehdä mutta käytännön tutkimustyö varsin hankalaa. Miten arvioida yksinoikeuksista vapaan aineiston käyttöä ja arvoa, kun lähtökohtaisesti kukaan ei pidä siitä mitään kirjaa. Se kyllä huomataan, kun public domainia rajoitetaan.
Olemme olleet pari viime vuotta eurooppalaisessa konsulttiporukassa tekemässä EU:n komissiolle selvitystä tekijänoikeudesta vapaan aineiston arvosta, joka julkaistaneen lähiaikoina. Mielenkiintoista nähdä, miten lopputulos tulee eroamaan WIPO:sta. Lähtökohtaisesti eroa löytyy jo siinä, että WIPO:n selvityksessä on mukana tavaramerkit ja patentit.
Kyse lienee alalle tyypillinen pyrkimys saada kaikki määriteltyä rahassa, jolloin muut (oikeus)näkökulmat voidaan aina “sopivasti” unohtaa. Ei siis enää voida puhua ihmisten oikeudesta kulttuuriin vaan puhutaan aina kuluttajan oikeudesta maksettuun tai maksamattomaan sisältöön.
Ja eiköhän tuokin arvio mene alakanttiin ja pahasti.
No varmasti menee alakanttiin. Perinteinen (ei kyllä mikään hyvä) syy-seurausarvio on poistanut elementin tapahtumaketjusta. Jos public domainin käyttö olisi ollut aina kiellettyä, kulttuurimme olisi kovin erinäköinen.