Seuraavana tapauksena “Elanto 2” vuodelta 1934 josta ilmenee baarien ja ravintoloiden julkisen esittämisen rajat radion osalta.
“Radlovastaanottajan haltljalla ei ollut oikeutta radioluvan nojalla ravintolassaan kovaäänisen viilityksellä saattaa sävellyksiä ravintolayleisön kuultaviksi.”
sekä Tammelundin liikenne vuodelta 1968 joka pohjusti myös 50 vuotta myöhemmin tulleita taksiautojen teostomaksuja:
Linja-auton omistaja velvoltettiin suorittamaan säveltäjille hyvitys auton kaiuttimien välityksellä matkustajille esitetystä OY Yleisradio Ab:n lähettämistä sävelteoksista.
Tähdennys:
Lukekaa tarkoin nämä kaksi vanhaa prejudikaattia. Teoston ja luultavasti muidenkin edunvalvontajärjestöjen puhevalta tekijnoikeusjutuissa perustuu näihin tapauksiin.
Prosessioikeudellisesti oli ongelmallista, olisiko Teoston täytynyt esittää tuomioistuimelle satatuhatta valtakirjaa.
Ei siis tarvitse.
Sama ongelma oli esillä vielä tapöauksessa 1989:87 – miten osoitetaan puhevalta, kun kysymyksessä on suuri määrä videotallenteita. – Asian tulee selväksi, kun katsoo P. Lindholmin eriävää mielipidettä, joka on mielestäni väärä.
Onkohan tuossa virhe?
“sekä Tammelundin liikenne vuodelta 1968 joka pohjusti myös 50 vuotta myöhemmin tulleita taksiautojen teostomaksuja:”
1968 + 50 = 2018.