Comments on: Sopimusten laatimisen vaikeus ja tapaus Solteq

By: Herkko

Herkko — Sun, 29 Oct 2006 20:33:12 +0000

Pointtina onkin rajoittaa vastuu johonkin ennalta arvattavaan summaan. Muuten vastuun pelossa kehitystyö viedään liian pitkälle tai vastuun kasaantuessa hinnat nousevat. Asiakas on kuitenkin aina se joka maksaa. Tähän asti on tyydytty kaukana täydellisestä -laatuun joka on katsottu riittävän hyväksi. Tässä keississä asiaa sivuutettiin mutta mielestäni pääasia oli se miten sopimusehdot katsotaan liittyväksi osaksi kaupaa.

By: Mikko

Mikko — Sun, 29 Oct 2006 18:04:49 +0000

Olenpa sitä mielipuolta tätä nykyä, että virheistä kuuluu jonkinlainen vastuu toimittajalle. Muuten Microsoft ei ikinä tee parempia Windowsseja ja koko yhteiskunta kärsii. Eri asia miten se vastuu toteutetaan. Sellaistakin on ehdoteltu, että keskeiset toimittajat joutuisivat raportoimaan jollekin valtion viranomaiselle ainakin tietoturvabugeista ja missä ajassa ne ollaan korjaamassa. Jos ilmoitukset ja lupaukset kusee, tulisi sakkoa. Nykyään kun käyttistäkin päivitetään vähintään kerran kuussa etänä (ainakin Macissa), on vaikea argumentoida uskottavasti miksi täydellinen bugivastuuttomuus on muka alan tapa. Aiheesta tuli ulos vastikään asiallinen väitöskirja, jonka pohjalta olen mielipidettäni muokannut. Tekijänä Jari Råman Lapin yliopistosta.

By: Herkko

Herkko — Sun, 29 Oct 2006 17:56:21 +0000

Joo Jouni,

Sopimusperusteisessa vahingonkorvauksessa voi tulla sovellettavaksi myös alalla vallitseva tapa, johon myös Zoey viittasi.

IT-alalla ja erityisesti ohjelmistotoimituksissa pidetty tosiasiana ettei ohjelmistot toimi virheettömästi. Jos pyrittäisiin virheettömästi toimiviin ohjelmistoihin kaikilla asiakkailla ei olisi varaa niistä maksaa. Tämän takia hyväksytään se että virheitä esiintyy ja vahinkoja sattuu. Tästä syystä käytetään myös “toimittajaystävällisiä” ehtoja.

By: Jouni

Jouni — Sun, 29 Oct 2006 16:36:32 +0000

Oho. Aika omituista kai olisi, jos salaiset ehdot tulisivat ilman viittausta sopimuksen osiksi.

Eikö lähtökohta sopimusperusteisessa vahingonkorvauksessa ole se, että sopimusta rikkonut osapuoli korvaa kaiken aiheutuneen vahingon? Siihen verrattuna vahingonkorvauksen rajoittaminen 15 prosenttiin kauppasummasta on sanoisinko toimittajaystävällinen ehto.

Käytännössä kai lähes kaikki tällaiset hieman nolot IT-alan keissit hoidetaan välimiesoikeuksissa eli julkisuudelta piilossa. Jos asiakkaana olisi ollut Kesko tai Nokia, jossain olisi luultavasti kokoontunut Huhtiniemen salainen kenttäoikeus eikä Solteqista olisi kuultu enää koskaan mitään.

By: Mikko

Mikko — Sun, 29 Oct 2006 06:31:55 +0000

Muuten: it2000-ehdot on tekijänoikeudella suojattu ja niitä myydään mm. kauppakamarin webbisivuilla. Jos ne on tuomioistuimen paperien liitteinä, ne lienee nyt kaikille vapaasti saatavana… vähän samaan tapaan kuin scientologien saladokkarit aikanaan.

By: Tommi

Tommi — Sun, 29 Oct 2006 05:53:13 +0000

Hyvää matskua, kiitti!

By: Herkko

Herkko — Sat, 28 Oct 2006 15:50:30 +0000

Totta puhut Zoey. Näin erityisesti liikesuhteissa joissa sopimuksia tehdään jatkuvasti. Tässä oli kyseessä kuitenkin kertasopimus ja asiakkaana oli yritys, joka ei ollut tottunut tekemään ohjelmistokauppoja. Tällöin on syytä liittää varmuuden vuoksi ehdot mukaan sopimukseen. Nyt kantaja oli ostanut ehdot vastaajan vedottua myöhemmin niihin.

Toisaalta Solteq oli sopimusta laatiessaan epäonnistunut viittauksessa. Viittaus oli erityisehtoihin joissa ei vahingonkorvausta ole rajoitettu. Laittaisin paperit verkkoon, mutta skannattu tiedosto on iso. Katsotaan josko siitä voisi valittuja paloja lainailla blogin kommentteihin.

By: Zoey

Zoey — Sat, 28 Oct 2006 09:40:26 +0000

Pakko sanoa, että yritysten välisissä sopimuksissa asia ei kyllä mene ihan noin. Vakiosopimuskokoelman tulo sopimuksen osaksi toteutuu ihan maininnalla, ja sopimuskumppanilta voidaan odottaa oma-aloitteisuutta halussaan tutustua sopimuksessa viitattuihin ehtoihin. Mikäli kysymys olisi kuluttajakaupasta, olisi tuo tilanne täysin toinen.

Yritysten välisissä kaupoissa ei edellytetä ehtokokoelman liittämistä edes sopimuksen asiakirjoihin.

Tästä syystä tuo Soltec v. Arokarhu -case olikin merkittävä. Tekisi kyllä mieleni tilata koko jutun asiakirjat käräjäoikeudelta, jotta voisi tutkia asiaa tarkemmin. Ehkä perustelut liittyvätkin enemmän tuohon, että viittaus ehtoihin on itsessään ollut tulkinnanvarainen (yleis/erityis).

Halusin siis vain tuoda esille tämän b2b-sopimuksissa noudatettavan tavan. Asiasta voi lukea lisää mistä tahansa Mika Hemmon kirjasta. Papereita sen tarkemmin näkemättä on sen sijaan vaikea ottaa tuomion oikeellisuuteen kantaa.