Selvästikään Finreactorin “ylläpito” ei ole väitetyn tekijänoikeuden alaisen materiaalin siirron alkuunpanija, vastaanottaja eikä ylläpitäjä valitse mitä käyttäjät latailevat (13 §). Tällä perusteella Finreactorin ylläpidolla ei tosiaankaan voi olla vastuuta käyttäjien teoista, varsinkaan jos he eivät ole saaneet lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 22 § tarkoittamaa ilmoitusta väitetystä tekijänoikeusloukkauksesta.

Siksi että Finreactor ei välittänyt laisinkaan tekijänoikeudellisesti merkityksellistä materiaalia, ei siihen myöskään voida soveltaa mainitun lain 13 §:ää. Kyseinen vastuuvapaus siis annetaan vain sellaiselle joka on nimenomaan välittänyt tietämättään sitä itsessään loukkaavaa dataa, josta käsittääkseni bittikään ei ole voinut kulkea Finreactorin palvelinten kautta.

Itsestään selvää tosin on että sama periaate pätee vielä vahvemmin jos jonkin palvelun toiminta tietämättä sisällöstä on ollut vielä vähäisempää asiaan puuttumista kuin itse loukkaavan sisällön välittämistä (kuten Finreactorin tapauksessa IP-osoitteiden ja “linkkitiedostojen” jakelua).

“Tietoyhteiskunnan palvelu” määritellään lain 2 §:ssä. Minusta tunnusmerkit täyttyvät: Finrector-informaatiopalvelu oli selvästi sähköisesti toteutettu etäpalvelu (1 mom. 1 ja 2 kohta), jonka sisältö oli palvelun vastaanottajan (Finreactorin käyttäjä) pyynnöstä tapahtuva tiedonsiirto (linkkitekstejä tiedostoihin) (1 mom. 3 kohta). 2 §:n mukaan tietoyhteiskunnan palvelu toimitetaan “tavallisesti vastiketta vastaan”, mutta vastike ei siis ole välttämätön (1 mom. 4 kohta).

Selvästikään Finreactorin “ylläpito” ei ole väitetyn tekijänoikeuden alaisen materiaalin siirron alkuunpanija, vastaanottaja eikä ylläpitäjä valitse mitä käyttäjät latailevat (13 §). Tällä perusteella Finreactorin ylläpidolla ei tosiaankaan voi olla vastuuta käyttäjien teoista, varsinkaan jos he eivät ole saaneet lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 22 § tarkoittamaa ilmoitusta väitetystä tekijänoikeusloukkauksesta.

On tosiaan erikoista, että väitetyistä miljoonatappioista huolimatta vain yksi oikeudenhaltija vaivautui pyytämään Finreactoria lain edellyttämällä tavalla poistamaan materiaaliinsa osoittavat torrent-linkit. Eikä kenelläkään ollut valittamista, vaikka poliisi ei estänyt “miljoonatappioiden” syntymistä.

Tämä koko juttu vaikuttaa aika amatöörimäisesti toteutetulta näytösoikeudenkäynniltä: tärkeintä on asiasta saatu julkisuus. Ilmoitetaan nettipiratismikeissistä ja miljoonavaatimuksista, vaikka asiaa tunteville on selvää, että tällaiset vaatimukset eivät millään voi mennä Suomessa läpi. STT ja Co uutisoivatkin oikeudenhaltija- ja syyttäjäpuolen tiedotteet kritiikittä ja vastapuolta kuulematta, kuten maan tapana on.

Oikeudenhaltijat eivät ole edes vaivautuneet lähettämään lain tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta tarkoittamaa keskeyttämisilmoitusta palvelun ylläpitäjille, näin ehkä tuhoten lopullisesti koko jutun pohjan ja ainakin vahingonkorvausvaatimuksensa.

Kuinka moni firma olisi samassa tilanteessa jättänyt Cease and Desist -kirjeet lähettämättä Yhdysvalloissa? Ei monikaan. (Hassua, koska kantajinahan on myös jenkkifirmoja – ilmeisesti niiden suomalaiset lakiosastot ovat vielä näissä asioissa vähän vihreitä.)

Ja sitten poliisitutkinta perustuu screenshotteihin…